Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2016

Isojen asioiden maassa

Kanadassa viikko vierähti kaverin luona lähinnä rentoutuen eli periaatteessa tekemättä mitään. Windsor ei ole se kaunein tai tapahtumarikkain kaupunki Kanadassa, mutta olin hyvässä seurassa ja hyvällä omallatunnolla sai ottaa rauhassa. Oli myös ihanaa saapua lentokentälle ilman, että piti osata sukkuloida sieltä pois. Kaverini oli kentällä vastassa, joten sain vain hypätä auton kyytiin. Oli myös mukavaa viettää kokonainen viikko samassa sängyssä! Tähän asti kolme yötä samassa paikassa on ollut pisin aika. Iloitsin myös siitä, että tulin taas ymmärretyksi englannin kielellä ja kadulla sai kulkea vapaasti ilman miesten huuteluja ja viheltelyjä.
Detroit Kanadan puolelta
Viimeisenä iltana Kanadassa käväisimme USA:n puolella Detroitissa, joka oli vain puolen tunnin matkan päässä. Detroitilla on mennyt huonosti ja se näkyi lukemattomina kodittomina sekä rapistuvina rakennuksina. Kävimme katsomassa baseball-pelin, joka oli hauska kokemus vaikken lajista niin mitään ymmärräkään. Ilmeisesti paikallisetkaan eivät niinkään seuraa peliä, vaan tulevat sinne viettämään aikaa ja juomaan olutta.

Sitten olikin aika lentää reissun viimeiseen kohteeseen, Denveriin Coloradoon. Sielläkin oli kaveri , Eleanor, vastassa ja paikka, jossa punkata viikko. Colorado on vuorten ympäröimä, joten kävimme tietysti pari kertaa patikoimassa. Osallistuin myös Eleanorin kickboxing-tunnille muutaman kerran ja lähinnä vain vietimme aikaa yhdessä. Nauroin Kanadan ja Amerikan viikkojen aikana enemmän kuin koko reissun aikana yhteensä. Hyvät ystävät ovat kultaa! Viikonloppuna seuraamme liittyi Jena Minnesotasta. Jena, kuten Eleanor, oli samaan aikaan kanssani Kapkaupungissa vapaaehtoistyössä ja asuimme samassa talossa. Vaikka viime tapaamisesta oli jo vuosi, jatkoimme siitä, mihin jäimme.

2744 rappusta mäen päälle

Viikonloppuna saimme kutsun Eleanorin ystävän luo allasbileisiin. Täällä varakkaammat ihmiset asuvat kerrostaloissa, jotka ovat kuin luksushotelleja. On uima-allas, kuntosaleja, ilmaista kahvia ja pankkiautomaatti. Oli mielenkiintoista nähdä, miten leveästi voi elää, jos on rahaa. Samalla itselle vahvistui ajatus, etten tarvitse tai edes halua paljon tavaraa ja luksusta ympärille. Silloin tällöin päivä uima-altaalla on tervetullutta, mutta en tarvitse pääsyä altaalle joka päivä. Elän mielelläni niukasti, jos se mahdollistaa matkustelun. Oli siis jokseenkin ärsyttävää kuunnella, kun tämä kaveri, joka tienaa kolme kertaa enemmän vuodessa kuin minä, ostelee kalliita maastureita ja telkkareita, joille voi puhua sekä maksaa vuokraa saman verran kuin minä tienaan kuukaudessa, valittaa kun hänellä ei ole rahaa tarpeeksi säästössä matkusteluun. Kyllä voi olla hyvätuloisen elämä vaikeaa.
Yhtenä iltana osallistuimme iltamaan, jossa juotiin viiniä ja maalattiin taulu opettajan opastuksella. Olin hieman ennakkoluuluinen aluksi, koska vihaan piirtämistä, mutta kummasti ajatus viinistä sai minut paikalle. Ilta oli lopulta todella hauska, eikä maalaaminenkaan ollut niin vaikeaa, kuin luulin. Onneksi paikalla oli paljon muitakin, joiden lopputulokset näyttivät 6-vuotiaan tekemiltä.

Kanadassa ja Amerikassa kaikki todella on isompaa kuin muualla. Jo ensimmäisenä iltana Kanadassa ruokakaupassa kiinnitin asiaan huomiota. Yksin asuvia sinkkutalouksia eikä täällä päin huomioida pakkauskoossa. Maidot on 2L:n tonkkia, valmissalaattirasian ympärysmitta oli puolisen metriä ja sipulitkin on kahden nyrkin kokoisia. Denverissä joka paikkaan ajetaan moottoriteiden kautta ja joka kulmassa on suuria liikekeskuksia, joista löytyy ruokakauppa, apteekki ja vähintään kolme pikaruokalaa.

Huojuva tornikin on Amerikan kokoa
Ihmiset Denverissä ovat todella mukavia, useaan otteeseen olen juuttunut keskusteluun ventovieraiden muun muassa kanssa kaupassa ja puistossa. Asiakaspalvelukin on ystävällistä, paikoin jopa ällöttävän mairean ystävällistä. Mutta niin kai täytyykin, jos tarjoilijoiden tienestien enemmistö tulee tipeistä. Amerikka on mielenkiintoinen maa ja muutaman kaupungin haluan täällä vielä nähdä, mutta muuten en ole erityisen viehättynyt tähän maahan. Kaikki on liian isoa ja amerikkalaiset äänekkäitä. Olen muutaman kerran täällä jo kuullut, että puhun liian hiljaa ja vähän…

Saaliina Kuuban kaduilla

Kymmenen päivää Kuubassa meni nettipimennossa ja nyt olen taas sivistyksen parissa Kanadassa. Nettiä olisi kyllä ollut tarjolla, mutta se oli niin monen mutkan kautta, että päätin ottaa breikin kännykänkäytöstä.
En ollut varannut asumusta Kuubasta, koska halvimmat Casat eli taviskuubalaisten kotinurkista vuokrattavat huoneet olisi halvimmillaan paikan päällä. Lentokentällä tapasin kuitenkin saksalaisen pojan, joka oli varannut huoneen kahdella sängyllä, joten tuttuun tapaan kutsuin itseni hänen mukaansa. Päätimme jakaa huoneen, joka olikin huone parisängyllä. Normaalioloissa sängyn jakaminen ventovieraan kanssa aiheuttaisi  puistatuksia, mutta normaaliolot on ollut ja mennyt.
Ensimmäisenä iltana kävi jo selväksi, että Kuuba olisi selkeästi erilainen kuin muut maat. Liikenne on vanhoja jenkkiautoja ja kuplia. Mainoksia ei näy missään, rakennukset on vanhoja ja usein rapistuneita ja kun kysyimme Casan rouvalta kelloa, hän avasi radion, odotti hetken ja ääni radiossa kertoi kellonajan. Eikö Suomessakin ollut Neiti Aika joskus muinoin?

Kuuba on köyhä maa, mutta sitä ei heti huomannut. Kukaan ei kerjännyt kadulla eikä lapsityöläisiä näkynyt missään. Kaikki lapset ilmeisesti käyvät koulua ja koulutus on arvostettu asia. Ja vaikka ihmiset ovat köyhiä, on Kuuba silti melko turvallinen paikka. Ilmeisesti sanktiot varkaudesta on kovat. Ainut, mitä kuulin muutamilta turisteilta varastettavan, on sandaalit uintireissun aikana.
Köyhyyden huomaa kuitenkin ruoassa. Missään en ole saanut niin pahaa ruokaa kuin Kuubassa. Tietysti söin taas halvimmissa paikoissa, mutta se yksi aamiainen, jonka söin ihan oikeassa ravintolassa, oli samaa settiä. Hedelmät olivat mädäntymispisteessä ja maistuivat sipulilta, leipä vanhaa ja rutikuivaa eikä munakaskaan maistunut ihan normaalilta. Paras ruoka, mitä olen syönyt on pakastepizzan makuinen pizza ja kuiva pasta pienellä kastikemäärällä. Toisaalta ne maksavat 0,50 euroa, että kyllähän niillä elää. Viimeiset viikot minun standardi ruoalle onkin ollut vain, se, että se on halpaa ja sillä elää.
Oma lukunsa Kuubassa on myös miehet, he ovat ylivoimaisesti ärsyttävimpiä kuin missään muualla. Jos Jamaikalla luulin miesten olevan kovia huutelemaan, olivat he kissanpentuja verrattuna kuubalaisiin. Ihan jatkuvalla syötöllä sai huuteluja, ei mennyt kuin 15 sekuntia kun yksi lopetti ja toinen aloitti. Huutelut olivat seksuaalissävytteisiä, viheltelyä, pusutteluääniä ja jopa sihinää. Kun siihen ei reagoinut, huutelu paheni. Jos siihen reagoi, huutelu paheni. Koskaan ei voinut voittaa. Vaikka sanoin, etten puhu espanjaa, miehet silti kulki vieressä puhuen ties mitä espanjaksi. Yksi päivä komensin yhden miehen pois kimpustani elekielellä, kuin lapsen. Ne jotka puhuivat englantia, sentään lähtivät helposti matkoihinsa yhdellä kehoituksella. En ihmettelisi,  jos feminismi olisi saanut alkunsa Kuubasta. Sen verran miesvihaa alkoi kertymään, kun oli pelkkä lihanpala kadulla.
Ekat päivät vietin Havannassa pyörien, mutta kaupungin melu ja saastaisuus alkoi ahdistaa, joten siirryin Tridinadiin, pieneen rannikkokaupunkiin. Kaupungin kaduilla velloi turistimassat, joten oikeaa Kuubaa ei siellä päässyt näkemään. Kauniita vanhoja ja värikkäitä rakennuksia sitäkin enemmän. Kaupunki oli myös tietysti kalliimpi kuin Havana ja olinkin pulassa käteisvarojeni kanssa. Koska en halunnut nostaa rahaa suurien nostomaksujen takia, elin hyvin tiukalla budjetilla viimeiset päivät. Jokainen sentti oli tarkalleen laskettu. Söin alle eurolla päivässä, jonka kanssa sain kyllä kolme ateriaa, mutta se tarkoitti pizzaa ja pastaa aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi. Elämäni pizzakiintiö taitaa olla nyt täynnä.

Tridinadissa ollessani alkoi yhtenä iltana ukkosmyrsky, kun olin menossa kotiin päin. Casani sijaitsi pitkän kujan päässä ja kesken matkaa sähköt menivät poikki ja tuli pilkkopimeää. Onneksi salamoi niin paljon, että löysin jotenkuten oikealle ovelle. Sisällä vastassa odotti pimeässä seisovat casan rouvat, jotka alkoivat huutaa jotain espanjaksi. Sain selitetyksi kuka olen ja rouvat rauhoittuivat. Sähköt tuli takaisin ja huomasin rouvien puristavan käsissään suuria lihaveitsiä. Tilanne oli niin koominen, etten edes tajunnut miettiä, olisiko itsekin pitänyt itsekin varustautua veitsellä yötä vasten. Koko yön satoi kaatamalla ja ukkosti niin kovin, että tuntui kuin koko taivas olisi revennyt. Muutaman kerran salama kuulosti osuvan johonkin lähelle. En ole koskaan kokenut 12 tuntia kestävää ukkosmyrskyä. Aamulla herätessäni tavarani lattialla uivat vedessä. Pyykit, jotka olivat kuivumassa kylppärissä valui vettä. Onneksi nukun puhelimen, tabletin ja rahojen kanssa. Muuten nekin olisivat nyt mennyttä.
Yhtenä päivänä vuokrasin fillarin ja poljin 10km rannalle. Matka oli mielenkiintoinen. Tien varrella kulki lehmiä vapaana, välillä minut ohitti hevoskärry, jossa soi salsamusiikki, välillä miehet ohittivat skoottereilla sihisten ja viheltäen ja rantatielle päästyäni sain varoa kymmeniä rapuja, jotka kulkivat tien poikki. Löysin pienen rannan, jossa fillarin parkkeeraaminen maksoi euron. Olin aamukymmeneltä ainoa turisti ja oli ihanaa saada koko ranta itselle. Välillä rannan omistajaukko toi hienoja kiviä tai kuolleita kaloja näytille ja vertaili omaa tummaa ihonväriään omaani, josko olisin jo tarpeeksi ruskea.

Casa Tridinadissa

Vaikka Kuuba oli mielenkiintoinen, viimeiset päivät siellä odotin vain poispääsyä. Miesten käytös ja huono ruoka alkoi vain kyllästyttämään. Olisin varmasti nauttinut ajastani enemmän, jos olisin ollut siellä jonkun kanssa. Tapasin kyllä paljon muita reissaajia, joiden kanssa vietin aikaa ja seurassa ollessa miesten huutelutkin oli vähäisiä. En kuitenkaan ollut ainoa, joka koki muutaman päivän Kuubassa riittävän. Monet muut reissarit olivat varanneet useita viikkoja Kuuballe ja yhden viikon jälkeen moni oli aikaistamassa lentoaan pois. Paikallisten yritykset nyhtää kaikki rahat turisteilta ja jatkuva häiritseminen kaduilla kävi monen hermolle.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että koin Kuuban nyt, vielä kun se on melko alkuperäinen. Nyt kun jenkkituristeilla on pääsy maahan ja kuubalaiset ovat luonnollisesti heidän rahojen perässä, tulee Kuubakin olemaan perusturistirysä jossain vaiheessa.