onnen hetkiä

Viime viikolla tieni erosi matkaseuralaisistani ja olin ekaa kertaa yksin reissussa. Seurassa ollessa on aina niin paljon hälinää ja menoa, ettei kerkeä kuunnella omia ajatuksia. Nyt kun olin yksin, aloin tuntea täydellisiä onnenhetkiä: viiden tunnin päämäärättömän kävelyn jälkeen Balilla katsellessani auringonlaskua rannalla, lentokoneessa matkalla Australiaan, aamuseitsemältä neljän tunnin yöunien jälkeen istuessani bussissa kohti Melbournen rannikon nähtävyyksiä. Tuli mahtava fiilis, kun tajusin, että lähdin tälle matkalle oikeasti yksin ja olen vapaa tekemään juuri sitä, mitä haluan. Ei sillä, ettenkö olisi viihtynyt reissuseurassani, mutta välillä täytyy olla yksin kuullakseen itseään.

Sunnuntaina saavuin siis Melbourneen ja asustelin Bali-tuttavuuden luona. Hassua, että lähdin tälle reissulle karatakseni arjen velvotteita ja aikuiselämän paineita ja silti parin ensimmäisen päivän aikana Australiassa sain suuret kiksit arjen askareista. Pesin pyykkiä, tein ruokaa ja pääsin salille. Miten onnelliseksi voi tullakaan, kun on rinkka täynnä puhtaita vaatteita ja vain muutamaan vaatteeseen oli pinttynyt tahrat kiinni! Tai kun saa kaurapuuroa ja mustikoita aamupalaksi!

Melbourne voitti mut puolelleen sillä, että kaikki on kävelymatkan etäisyydellä, enkä eksynyt. Huomasin myös oppineeni löytämään halvimmat ruokapaikat. Mitä rumempi ja kolkompi ulkopuolelta, sitä halvempi. Kyllä Australiassakin saa kunnon lounaan 5 eurolla, kun osaa etsiä.

Rakastuin Hosier Laneen, joka on muutama kadunpätkä täynnä taidokkaita graffiteja. Vierailin myös vanhassa vankilassa, jossa on hirtetty ihmisiä 1800-luvulla murhista ja varkauksista. Mieleeni jäi mies, joka oli hirtetty lapsentaposta,  ja 2000-luvulla mies oli todettu syyttömäksi, koska tapauksen todisteet oli edelleen tallessa.

Buukkasin itselleni myös koko päivän reissun Melbournen läheiselle rannikolle, jossa ajettiin Great Ocean Road läpi ja pysähdyttiin nähtävyyksissä. Kävelimme sademetsässä, jossa haistoi eucalyptuspuiden tuoksun ja näin muutaman koalankin nukkumassa puussa. Ihan mielettömiä maisemia, etenkin suuret kivenlohkareet meressä.

– Päivi

6 vastausta artikkeliin ”onnen hetkiä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *