Isojen asioiden maassa

Kanadassa viikko vierähti kaverin luona lähinnä rentoutuen eli periaatteessa tekemättä mitään. Windsor ei ole se kaunein tai tapahtumarikkain kaupunki Kanadassa, mutta olin hyvässä seurassa ja hyvällä omallatunnolla sai ottaa rauhassa. Oli myös ihanaa saapua lentokentälle ilman, että piti osata sukkuloida sieltä pois. Kaverini oli kentällä vastassa, joten sain vain hypätä auton kyytiin. Oli myös mukavaa viettää kokonainen viikko samassa sängyssä! Tähän asti kolme yötä samassa paikassa on ollut pisin aika. Iloitsin myös siitä, että tulin taas ymmärretyksi englannin kielellä ja kadulla sai kulkea vapaasti ilman miesten huuteluja ja viheltelyjä.
Detroit Kanadan puolelta
Viimeisenä iltana Kanadassa käväisimme USA:n puolella Detroitissa, joka oli vain puolen tunnin matkan päässä. Detroitilla on mennyt huonosti ja se näkyi lukemattomina kodittomina sekä rapistuvina rakennuksina. Kävimme katsomassa baseball-pelin, joka oli hauska kokemus vaikken lajista niin mitään ymmärräkään. Ilmeisesti paikallisetkaan eivät niinkään seuraa peliä, vaan tulevat sinne viettämään aikaa ja juomaan olutta.

Sitten olikin aika lentää reissun viimeiseen kohteeseen, Denveriin Coloradoon. Sielläkin oli kaveri , Eleanor, vastassa ja paikka, jossa punkata viikko. Colorado on vuorten ympäröimä, joten kävimme tietysti pari kertaa patikoimassa. Osallistuin myös Eleanorin kickboxing-tunnille muutaman kerran ja lähinnä vain vietimme aikaa yhdessä. Nauroin Kanadan ja Amerikan viikkojen aikana enemmän kuin koko reissun aikana yhteensä. Hyvät ystävät ovat kultaa! Viikonloppuna seuraamme liittyi Jena Minnesotasta. Jena, kuten Eleanor, oli samaan aikaan kanssani Kapkaupungissa vapaaehtoistyössä ja asuimme samassa talossa. Vaikka viime tapaamisesta oli jo vuosi, jatkoimme siitä, mihin jäimme.

2744 rappusta mäen päälle

Viikonloppuna saimme kutsun Eleanorin ystävän luo allasbileisiin. Täällä varakkaammat ihmiset asuvat kerrostaloissa, jotka ovat kuin luksushotelleja. On uima-allas, kuntosaleja, ilmaista kahvia ja pankkiautomaatti. Oli mielenkiintoista nähdä, miten leveästi voi elää, jos on rahaa. Samalla itselle vahvistui ajatus, etten tarvitse tai edes halua paljon tavaraa ja luksusta ympärille. Silloin tällöin päivä uima-altaalla on tervetullutta, mutta en tarvitse pääsyä altaalle joka päivä. Elän mielelläni niukasti, jos se mahdollistaa matkustelun. Oli siis jokseenkin ärsyttävää kuunnella, kun tämä kaveri, joka tienaa kolme kertaa enemmän vuodessa kuin minä, ostelee kalliita maastureita ja telkkareita, joille voi puhua sekä maksaa vuokraa saman verran kuin minä tienaan kuukaudessa, valittaa kun hänellä ei ole rahaa tarpeeksi säästössä matkusteluun. Kyllä voi olla hyvätuloisen elämä vaikeaa.
Yhtenä iltana osallistuimme iltamaan, jossa juotiin viiniä ja maalattiin taulu opettajan opastuksella. Olin hieman ennakkoluuluinen aluksi, koska vihaan piirtämistä, mutta kummasti ajatus viinistä sai minut paikalle. Ilta oli lopulta todella hauska, eikä maalaaminenkaan ollut niin vaikeaa, kuin luulin. Onneksi paikalla oli paljon muitakin, joiden lopputulokset näyttivät 6-vuotiaan tekemiltä.

Kanadassa ja Amerikassa kaikki todella on isompaa kuin muualla. Jo ensimmäisenä iltana Kanadassa ruokakaupassa kiinnitin asiaan huomiota. Yksin asuvia sinkkutalouksia eikä täällä päin huomioida pakkauskoossa. Maidot on 2L:n tonkkia, valmissalaattirasian ympärysmitta oli puolisen metriä ja sipulitkin on kahden nyrkin kokoisia. Denverissä joka paikkaan ajetaan moottoriteiden kautta ja joka kulmassa on suuria liikekeskuksia, joista löytyy ruokakauppa, apteekki ja vähintään kolme pikaruokalaa.

Huojuva tornikin on Amerikan kokoa
Ihmiset Denverissä ovat todella mukavia, useaan otteeseen olen juuttunut keskusteluun ventovieraiden muun muassa kanssa kaupassa ja puistossa. Asiakaspalvelukin on ystävällistä, paikoin jopa ällöttävän mairean ystävällistä. Mutta niin kai täytyykin, jos tarjoilijoiden tienestien enemmistö tulee tipeistä. Amerikka on mielenkiintoinen maa ja muutaman kaupungin haluan täällä vielä nähdä, mutta muuten en ole erityisen viehättynyt tähän maahan. Kaikki on liian isoa ja amerikkalaiset äänekkäitä. Olen muutaman kerran täällä jo kuullut, että puhun liian hiljaa ja vähän…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *