Bucket list-hetki

Jos nyt suunnittelisin tätä reissua, olisin sen verran
viisaampi, että jättäisin muutaman maan pois listalta. Kolme ja puoli kuukautta
takana melko kiivastahtista reissaamista ja nyt alkaa väsymys painaa. Alussa
olin aina innoissani, kun pääsi uuteen paikkaan. Nyt tuntuu uuvuttavalta
”aloittaa taas alusta”, etsiä uusi majapaikka, halvat ruokapaikat jne. Silti
osaan vielä nauttia uusista maisemista, mutta alku tuntuu aina kankealta. Tähän
asti olen myös nauttinut uusien ihmisten tapaamisesta ja käyttänyt kaikki
tilaisuudet hyväkseni saadakseni uusia ystäviä. Nyt alan väsymään myös siihen.
Toisaalta edelleen odotan tapaavani kivoja ihmisiä hostelleissa, mutta välillä
haluaisin käydä keskusteluja muista aiheista, kuin siitä, kuinka kauan olen
matkustanut, missä olen käynyt ja mitä olen matkan aikana tehnyt. Vaikka en
välttämättä kaipaa reissukaveria edelleenkään, olisin mukava viettää samojen
ihmisten kanssa enemmän aikaa kuin päivän kaksi.

Siksi olikin mukavaa vaihtelua, kun vietin kuusi päivää
saksalaispoikien kanssa Arequipassa, ensin kanjonipatikoinnilla ja sitten vielä
muutaman päivän kaupungissa. Oli myös hyvin tervetullutta se, että molemmat
pojat puhuivat espanjaa, joten sain itse vain hymyillä vieressä, kun he hoitivat
puhumispuolen asioinneillamme.
Arequipa
Arequipasta ja poikien huomasta oli kuitenkin lähdettävä ja
matka jatkui Cuscoon. Suurin syy, miksi halusin Etelä-Amerikkaan, oli Macchu
Picchu ja se oli vihdoin edessä. Macchu Picchuun olisi ollut taas kaikenlaista
turistiretkeä, mutta päätin tehdä reissun omillani ja säästää rahaa. Macchu
Picchua lähin kaupunki on Aquas Calientes, jonne ei mene kuin överikallis juna,
johon en aikonut rahojani käyttää. Vaihtoehtona oli siis ottaa bussi Aquas
Calientesta lähimpään kaupunkiin, Santa Mariaan, joka sijaitsee 9 kilometrin
päässä. Sieltä matka jatkui kävellen junaraiteiden vieressä Aquas Calientesiin.
Olin laskenut, että 9 kilometriä kävelee 1,5 tunnissa, mutta koska junaradan
vierusta oli pelkkää isoa irtokiveä, matka kestikin 2,5 tuntia. Osansa teki
varmasti se, että bussi oli aamulla kaksi tuntia myöhässä, joten puolet
kävelystä tapahtui pilkkopimeässä taskulampun valossa. Kaiken kruunasi tietysti
kaatosade. Onneksi tapasin bussissa tytön Uudesta Seelannista, jonka kanssa
kuljimme matkan yhdessä.

Uuden Seelannin tytöllä odotti kaverit jo Aquas Calientessa
ja seuraavana päivänä klo 4.30 aamulla aloitimme kapuamisen Macchu Picchuun yhdessä.
Edessä oli 2000 askelmaa rappusia pitkin. Kello 6.30 olimme perillä. Olin
ostanut lipun sekä Macchu Picchuun sekä Macchu Picchu-vuorelle, 600 metriä
raunioiden yläpuolelle. Aina, kun näkee kuvia raunioista, kuva on otettu hieman
yläpuolelta ja halusin itse saman kuvan. Tämän takia ostin lipun vuorelle. Kun
saavuin Macchu Picchulle, tajusin, ettei vuorelle ole tarve kiivetä, koska valokuvien
näkymä oli jo edessäni: sisääntulo oli hieman korkeammalla kuin rauniot.

Koska minulla oli lippu vuorelle, aioin sinne myös kiivetä.
Aikataulu oli tosin tiukka. Seitsemältä aukeaisi portti vuorelle ja kiipeäminen
sinne kestäisi kuulemma tunnista kahteen. Vuorella olisi mukava viettää hetki
ja alastulokin kestäisi noin puolet ylös menon ajasta. Lisäksi halusin vielä
kiertää raunioissa ja lopuksi olisi mentävä vielä alas ne 2000 askelmaa. Ja
kaikki tämä oli tehtävä klo 12 mennessä, koska silloin minun tulisi aloittaa 9
kilometrin matka takaisin Santa Mariaan, jossa bussi odottaisi 14.30. Päätin,
että ehdin tehdä kaiken ja niin ehdinkin. Olin jopa niin tehokas, että olin
odottamassa bussia jo kello 13.45. En ollut juurikaan pitänyt taukoja kahdeksan
tunnin kävelyn ja kiipeämisen aikana tai syönyt kunnolla, ja odotin pääseväni
bussiin nukkumaan. Vaikka bussiliput oli ostettava etukäteen, firmalle tuli
kuitenkin yllätyksenä se, että meitä matkustajia olikin enemmän kuin bussiin
mahtui, joten sain odotella kaksi tuntia lisää seuraavaa bussia.

Portaat Machu Picchu-vuorelle.

Näkymä vuorelta

Kaikki tämä oli kuitenkin sen arvoista. Olin odottanut tätä
kauan ja oli se vaan huikea! Vaikka raunioissa kiertely ja läheltä paikan
näkeminen oli mielenkiintoista, pidin kuitenkin enemmän paikan tuijottelusta
hieman korkeammalta. Kokonaisuudessaan Macchu Picchu on vaan mieletön.

Halusin jäädä vielä Cuscoon kahdeksi päiväksi, koska
kaupungissa oli paljon historiallisia nähtävyyksiä ja paikka oli
tunnelmallinen. Ensimmäisenä yönä sain älyttömät vatsakivut ja kovan kuumeen ja
päivä meni sängyssä. Illaksi olin suunnitellut ottavani 22 tunnin bussin
Limaan, jonne minun oli saavuttava keskiviikkoon mennessä, jotta ehtisin hakea
Kuuban viisumin lähetystöstä. Olo koheni hiukan iltaan mentäessä ja nyt istun
bussissa matkalla Limaan. Luulen, että tämä oli kropan tapa ilmoittaa, että
reissutahti on liian kova. Harvoin minun sairastamat taudit menevät näin pian
ohi. Päätin hemmotella itseäni ja ottaa bussin, jossa selkänojan saa kokonaan
alas makuuasentoon. Näin ei kuitenkaan ole, mutta en ole yllättynyt.
Mikään Etelä-Amerikassa ei mene niin kuin luvataan.

Cusco

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *